Mulla on laaja ja tiivis kaveripiiri nykyään. Ikinä ennen ei ole ollut, en ole sellaista edes osannut kaivata. Ihan kuin olisin lapsi jälleen, siinä mielessä että ennen koulua olin mielestäni sosiaalinen tyyppi, kun nyt oikein muistelen. Ihan kuin olisin muuttunut enemmän omaksi itsekseni. Muutenkin lapsuus oli onnellista aikaa. Koulu muutti kaiken. Kiusattuna sitä toivoi vain muuttuvansa näkymättömäksi. Tämmöinen silmätikku. Minkä sille voi. Ja pahinta oli se, että ikinä ei jätetty rauhaan. Siinä mielessä hassua, kun aikuisena masennuksesta toipuessa on täytynyt opetella ajattelemaan, että eivät muut koko ajan ajattele sinua, ei muita kiinnosta sinun asiasi. Helpottavaa, ei tarvitse jännittää niin paljoa. Niitä kiinnostaa oma napansa lähinnä. Niinkuin jokaista. Mutta kouluaikoinahan se oli juuri päinvastoin, silloin nimenomaan kiinnosti ja ei jätetty rauhaan.

Tässä välissä olin itsellinen. En ikinä halunnut asua kenenkään kanssa. En voinut olla oma itseni, jos joku tuli samalle reviirille. Toisen hengityskin samassa asunnossa häiritsi. Meillä kotona oltiin tuollaisesta aika tarkkoja, kaikilla oma nurkkansa talossa. Ei mitään yhteistä. Ei tehty mitään yhdessä. Erikoista sinänsä, olen jälkeenpäin tajunnut.

Ennen tulin onnelliseksi lähtemällä jonnekin maahan tai matkalle seikkailemaan, ehdottomasti yksin. Omaa rauhaa omien ajatusten kanssa. Aina kun asiat meni kotimaassa puihin, otin lomaa elämästäni. Uusi kaupunki, uusi rakastaja. Jossain vaiheessa päätin, että olisi hyvä juurtua jonnekin ja päätin että se paikka olisi Helsinki. Maailman suurin kaupunki, jossa puhutaan suomea. Jos suurempia olisi, olisin mennyt sinne.

Nyt olen täällä ja huomaan että minusta onkin tullut joku muu. Kiukuttelen ja ikävystyn yksinäni. Kaipaan kavereitani. Skypetän ja lurkkaan feisbuukissa. Helsingissä jo yksi kahvillakäynti kaverin kanssa riittää inspiroimaan moneksi päiväksi!

Ei sitä voi tietää muuttuneensa ennenkuin kokeilee. Sitä jatkaa samojen asioiden tekemistä, joista tuli onnelliseksi ennenkin, ja vasta kokeilemalla huomaa, että oho tuo ei enää toimikaan. Tämä tapahtumajärjestys on sikäli kiitollinen, että hyvä uusi vaihtoehto tuli tilalle ensin ja sitten vasta huomasin että vanha ei enää tyydytä.