Yksi etappi: kesti näin monta päivää ennenkuin muistin että kuudes kuudettahan oli se päivä jolloin me eksän kanssa tavattiin. Yleensähän, usein, ihmistä saattaa vähän depauttaa tollaisena merkkipäivänä, vaikka ei sitä aktiivisesti muistaisikaan. On se ihme värkki tuo ihmisen muisti. Toisaalta tämä ehkä jossain määrin todistaa taas sitäkin että negatiivisista asioista jää isompi muistijälki kuin positiivisista: sairaalassakäyntipäivät kroppani muistaa ja sitä kautta sitten itsekin. Yh hyh.