Olen kärttyinen biaitch. Mainon kovaan ääneen työhuoneella, kuinka huonotuulisuuteni ärsyttää itseänikin! Eikä oo ees vielä peeämäs, luoja varjele. Pojat vaan naureskelee. Meiän työhuoneella on mahtavaa, kun siellä on muillakin tunteita. Pieni B hehkuu vihaa joinain päivinä. Naljailu meillä on aina seuranamme.

Luulen että kärttyleipä tulee siitä kun oon vaan tehny liikaa töitä. Mutta pakko jaksaa, niin velat muuttuu saataviksi ja loma todeksi. Aattelin karata kaverin ja kummilasten kanssa etelään, jos vaan paikkoja vielä löytyy. He ont omansa jo ostaneet. Siinä hotellissa on neljä tähteä ja kaksi uima-allasta, yksi ulkona ja yksi sisällä. Vaikkei siellä päin hullun lämmintä olekaan, tuo tieto riittää minulle! Kaksi viikkoa luen kirjoja, nukun, syön ja uin. Olen ansainnut oikeaa rentouttavaa lomaa. Perhejoulu dokaavine perheenjäsenineen on nähty jo niin monta kertaa, että jos nyt kerran jotain muutakin.

Varmistus tuli että Pariisiin pääsisi kahdeksi kuukaudeksi. Mitähän siitä pitäisi ajatella. Jos ei ajattelis, menis vaan. Kävis vaikka elokuvissa ja syömässä ja painais vähän seriä. Menis se aika siinäkin, ja työhuoneen poikia ehtis tulla ikävä.

Huomenna Manse. Meen lounaalle hallin vuodenaikoihin. Oi joi.

Marraskuu se vaan jatkuu. Kunhan ei kesään asti, niinkuin Ranskassa tänä vuonna.