Olen kyllästynyt maksamaan ylihintaa huonolaatuisesta ruoasta ja siihen että hyvää ei saa rahallakaan. Olen kyllästynyt pahaan ruokaan, vaikka samalla vaivalla tekisi hyvääkin. Olen kyllästynyt itsepalveluun joka paikassa. Olen kyllästynyt työttömyyslukuihin maassa, jossa jokainen pärjää omillaan, apua ei oteta eikä anneta. Olen kyllästynyt sosiaalisen epätasa-arvon kasvuun ja vaihtoehdottomana saneltuun politiikkaan sekä lampaisiin, jotka eivät edes kyseenalaista valtiaittensa puheita. Olen kyllästynyt kansaan, joka protestoi tappamalla itsensä. Minua kauhistuttaa, miten huonosti kohtelemme heikoimpiamme (vanhukset, lapset, psyykepotilaat) ja mitä sen takana on.

Olen kyllästynyt maansa myyjiin, joita löytyy yllättäen mm. ns. korkeakouluista - ollaan valmiita luopumaan omasta kielestä tieteellisen ajattelun välineenä ja ehdoin tahdoin köyhdyttämään sitä! Olen kyllästynyt pieniin kuvioihin ja kyräilyyn. Olen kyllästynyt puukkojen repimiseen selästä, huudan mieluummin suoraan ja kuuntelen huutoa ja sitten selvitetään mistä asiassa on kyse.

Olen kyllästynyt monokulttuuriin. Olen kyllästynyt siihen että kaikki ovat samannäköisiä ja iso osa soisi että niin on jatkossakin. Olen kyllästynyt siihen että ei-sinisilmäisille puhutaan automaattisesti englantia. Olen kyllästynyt olemaan erilainen samanlaisten keskellä. Täällä ainakin sille on syy.

Olen kyllästynyt epävarmaan omahyväisyyteen, tietämättömyydestä kumpuavaan pöyhkeyteen sekä köyhästä menneisyydestä juontuvaan uhrimentaliteettiin ja sumeilemattomaan itsekkyyteen, olipa kyseessä oman maan tai kolmannen maailman köyhien etu. Olen kyllästynyt jatkuvaan synkistelyyn ja itsesääliin vaikka ollaan yhdessä maailman rikkaimmista maista.

Olen kyllästynyt oman alani friikkiyteen, umpihangessa ovat sekä tekijät itse että alan asioista (esim. rahoista) päättävät. Olen kyllästynyt olemaan pioneerina joka paikassa. Olen kyllästynyt tekemään kaiken itse, haluaisin edes joskus istua valmiiseen pöytään. Olen kyllästynyt olemaan yliviisas. Sitä paitsi se tyhmentää, eteenpäin menoa on se kun onnistuu ympäröimään itsensä itseään fiksummilla ihmisillä (kuinka selkeästi se kävikään taas ilmi viime viikonloppuna!). Olen kyllästynyt monien lahjakkaiden kollegoiden kunnianhimottomuuteen ja sivistymättömyydestä (oman alan ja yleisen kulttuurintuntemuksen osalta) seuraaviin huonoon makuun ja alisuorittamiseen, tahattomaankin. Sparrauksen puutteen ja yleisen tollouden takia harva saavuttaa potentiaalinsa. Suomi on niin pieni maa että siellä on aivan liian helppoa lyödä läpi ja jäädä sen jälkeen lepäämään laakereillaan. Olen kyllästynyt leikkimään kovempaa kuin olenkaan, pärjäämään kovalla kovaa vastaan sarvikuonojen ja virtahepojen kanssa (seura tekee kaltaisekseen, voi jeesus!).

En halua että yksikään spurgu enää oksentaa kengilleni raitiovaunussa. En jaksa kuunnella enää yhtään sankarikännikuvausta elämäni aikana. Kyllästyttää lähteä illanvietosta kotiin yhdeltätoista koska kukaan muu ei ole enää puhekykyinen. Vituttaa että suomalaisten vakavasta alkoholiongelmasta puhuminen antaa tiukkapipon maineen.   

Olen mieluummin yksin kuin tunnen vääriä ihmisiä. Kukaan kaveripiirissäni ei lue kirjoja, ei syö ruokaa. Tuttavapiirissä ehkä joku, mutta miten sitä tässä iässä ja ammattissa tutustuu. Eikä ihme kun ottaa huomioon miten kallista se on - nuorena ei ole varaa opetella ja vanhana ei sitten osaa. Ostaa sitten mieluummin rahoillaan vaikka urheiluautoja (hei haloo - Suomen ilmastossa!) tai vanhoja Tex Willereitä kuin satsaa ainokaisen sielunsa ylösrakennukseen. Mennä nyt hautaan uhraamatta ajatustakaan sille miksi elämme. Varsinkin kun varaa olisi, vaikka ottaa sapattivuosi ja tutustua eurooppalaisen ajattelun historiaan. Tai miksei itämaisenkin. Kunhan ei hurahda - puhuin ajattelusta.

Olen kyllästynyt ikiteiniyteen, haluaisin jo tehdä aikuisten juttuja, makuni on jo ihan porvarillinen (ks. edellinen kpl). Haluaisin päivätyön ennen eläkeikää. Mutta tutkintoja jumaloivassa maassa se ei tule olemaan mahdollista ellen nappaa maisterinpapereita jostain ihan itselleni vieraasta. Tuntuu vähän typerältä, kun on tätä hommaa tehnyt julkisesti jo puolet elämästään ja sitä ennenkin itsekseen. Eikä alalle ole maisterikoulutusta tällä pallolla (on otettu selvää).

Haluan lisää metafyysisiä kokkapuheita ruokapöydässä, innostunutta kyökkietymologiaa välipalaksi, kiihkeää politikointia kahvin kanssa. Haluan keskustella eilisestä dokumentista enkä Buffystä, eikä niin että minua pidetään snobiteeskentelijänä sen vuoksi - dokkari vaan aidosti kiinnostaa enemmän, viihde ei ole ikinä viihdyttänyt minua. En jaksa enää tuntea itseäni omituiseksi, olenhan herrajjumala jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä! Olisipa maailmassa joku muukin maa jossa puhutaan suomea. Osaan ja opin muita kieliä sujuvasti mutta kun suomi on niin ihanaa. Minun todella täytyy alkaa liikkua eri piireissä palattuani. Ja yrittää päästä lähtemään taas.

Haluaisin jäädä Pariisiin, ei siksi että tämä on Ranska vaan siksi että täällä pääsee metrolla tutustumaan toisiin kulttuureihin. Ja eniten siksi että tämä on ei-Suomi, kuten kaikki muutkin maat Suomea lukuunottamatta.

Suomi tuntuu todella äijältä maalta. En ollut huomannutkaan. Ankara, kova yhteiskunta, ympäristömerkkinä liberaali naispresidentti vailla valtaa (ja hyvä niin, en minä presidentille sitä valtaa haluaisikaan). Siellä niin monet naisetkin ovat äijiä. Täällä arvot tuntuvat arjessa ylipäätään pehmeämmiltä, se ei ole sukupuolittunutta eikä ole sitä itte pärjäämisen vammaa mikä Suomessa kaikilla. Täällä heikompien puolustaminen on arvo, jota puolustavat nekin joiden ei tarvitsisi (ts. ei vain suoranaisesti asianosaiset). Laki nuorten työntekijöiden irtisanomissuojattomuudesta hylättiin!