Kumman kevyt olo. Kirja lähti tänään painoon. 24 h ennen huomasin osan kuvista pikselöityneen ja jouduin tuomaan ne uudestaan... valvoin työhuoneella loppujen loppuksi rapiat 24 h. Tältäkö se sitten tuntuu... tyhjältä... ja sitten siitä kirjasta pitäisi kohta jaksaa jutella. Höh. Mulle se on mennyttä painoa jo, kärsä kohti uusia seikkailuja!

Hurina haastoi deittimeemiin, hauskaa! Mutta nyt tällä pumpulipäällä ei ole enempiä sanottavaa, jatkan aiheesta ajatuksella nukuttuani.

Työpaikalla on vihdoin kehityskeskustelu ensi viikolla, me kaikki kiistan (tai mikä lienee) osapuolet koolla. Mulle on loppujen lopuksi aika sama miten käy, asiat on aika selvillä maaliskuun lopulla ja pidemmällekin, jos haluaa. Hyvä kuitenkin jos on mahdollisuus sanoa mitä ajattelee, ei ehkä jää sitten stuffia hampaankoloon. Opiskelijat kerää kannatusadressia mun puolesta, jee! Seuraavastakin kurssista on hakijoiden perusteella tulossa mielenkiintoinen, sikäli olisi mukava jatkaa.

Olen niin odottanut että ehtisin PIIRTÄÄ...

Narsismi voitti (taas):