Voisin aloittaa nämä jutut "Heräsin sohvalta, ja...". Sohvani on varmaan jotain animaalis-magneettista materiaalia täydennettynä bermuudankolmion pohjan unihiekalla, sen verran usein tätä tapahtuu. Tämä uusi sohva on nukkumismukavuudeltaan huomattavasti edellistä, koiranrunkkaamaa täysinpalvellutta (=nykyään työhuonekäytössä) parempi. Tämä on niin pitkä, että mahdun tämän kokonaan jalat oikosenaan. Toimii myös vieraspetinä, leveyttä löytyy riittävästi vaikka kahdelle kun selkätyynyt ottaa pois. Silti niska tai joku muu paikka on usein kipeä, koska sohvatyynyjen välistä muodostuva painauma vajottaa ruodon vinoon.

Ostin tämän käytettynä, IKEAn parempaa laatua alunperin. Ajattelin värjätä irtopäällisen kotikonstein, vaihtopäällyksiä ei ole enää saatavilla, mutta se jäi, niinkuin moni muukin asia tässä maailmassa ja varsinkin tässä asunnossa. En osaa sitäpaitsi päättää väriä, vihreä vai oranssi? Oikein kuumalla ilmalla sohva tuoksuu edellisen omistajansa hieltä. Erikoista. Ainoa vika on se että tyynyissä on täytteenä höyheniä, jotka kostavat kivuliaan kohtalonsa pistelemällä herkkää hipiääni kankaan läpi. Vastavuoroisesti kiskon niitä irti tökkimästä. Siitä tulee pahaa jälkeä, jos ei imuroi kuukausiin niinkuin minä. Yskin ja en imuroi. Oon huonepölylle allerginen, ai wonder whai. Hyi ja katupöly, sitä kanssa meillä riittää. Kuulemma helsinkiläisen keuhkot tunnistaa, ovat kuin röökaajilla mustat. Voi kyynel. En silti muuta Nurmijärvelle, sori.

Sohvalla nukkuminen on sillä tavalla erilaista, että se on mustaa unetonta unta. Jälkeenpäin usein sattuu niskaan. Sängyssä nukun jotenkin kevyemmin, kääntyilen ja heräilen harmistuneena kadulta kuuluvaan meteliin. Uusien raitiovaunujen telin klonksutukseen, Oivan juoppokaraokeen ja baarien kesäterämiesten räyhäämiseen röökillä. Nytkin havahduin kerran, kun olin laittanut hälytyksen piippaamaan viimeistä hetkeä, milloin vielä ehtisi tänään Stadikalle, mutta suljin sen zombina ja vajosin takaisin unen kaivoon. Sohvalla nukkuessa meteli kuuluu asiaan, tähän on tultu vajoamaan vain kahdeksi tunniksi kerrallaan. Mutta tehokkaasti se sitten. Sohvalta herääminen kesken kaiken on vaikeampaa, jopa mahdotonta, mutta sitten kun aika on täynnä sitä naps popsahtaa takaisin pinnalle kuin irti päästetty korkki pohjasta. Jotakuinkin aivan virkeänä, joskus ihmeissään tai harmistuneena, joko nyt taas.

Haluaisin sellaisen valtavan ison kulmasohvan tänne yksiöön. Siitä voisi katsella teeveetä ja toisesta siivestä ulos kadulle. Voisin säilyttää kerranpidettyjä vaatteitani, lukemattomia hesareita yms. toisessa selkämyksessä ja vielä riittäisi tilaa loikoiluun. Sille sohvalle mahtuisi toinenkin ihminen. Ehkä voisin pistää loppuasunnon vuokralle? Kun tulisin kotiin, ensimmäinen asia mitä eteisestä näkisin, olisi suuren valkoisen sohvan tervetulleeksi toivottava syli. Valkoisen, koska se on lempivärini ja sopisi hyvin tänne asuntoon muutenkin eikä sitä voi pitää kuin tällaisessa elämänvaiheessa, kun ei ole vielä koiria eikä lapsia. Sellaista asiaa, mitä ei voi sohvalla tehdä, ei tartte tehdä ollenkaan.

Kesällä on jo yö täällä etelässä, varmaan pohjoisemmassakin jo, sametinsinistä mustaa muutaman tunnin ajan.