Sain valmiiksi ja lähetin viimeiset kuvat koulukirjaan. Ah!  Ah! Olen lopputulokseen tyytyväinen, mistä en ollut urakan aluksi ollenkaan varma. Työnteosta teki paljon siedettävämpää Radio Helsingin Tukevasti ilmassa -nauhoitteet. Oli kuin ne sedät ois jutustelleet samassa huoneessa kun meitsi uurasti Photoshopin ihmeellisessä maailmassa. Nysväys on se piirtämisen vaihe jota en ole ikinä voinut sietää, enkä tee sitä omissa töissäni.

En edes enää tiedä paljonko olin myöhässä omasta aikataulustani, ainakin kuukauden, ja kustantajallekin varmaan reilun viikon. Aikataulut olivat ääritiukat tuossa ennen joulua muutenkin ja sitten

kovalevy sanoi poks.

Ja olin kolme viikkoa ilman tietokonetta, mitä nyt lainailin työhuonekaverilta. Kaikki. Työt. Myöhästyi.

Sittemmin olen vaihtanut kovalevyä + ostanut vihdoin sen ulkoisen. Nyt vasta pääsen miettimään mitä seuraavaksi (tarkoitus oli kasata keskeneräisten töiden ideapankki mukaan jo ennen joulua). Kevääksi on rahahommia sopivasti muttei liikaa, omiakin ehtii vihdoin tekemään. Mielikuvittaja on herännyt: herään joka päivä pää täynnä ideoita. Huomenna menen katsomaan seripajaa että käyttääkö ne siellä vesi- vai tärpättivärejä. Ja ostamaan tykötarpeita sen mukaan. Ja rullapaperia ja säämiskän. Loppuja kamoja tuon helmikuussa kotoa. Taidan olla taivaassa.

Mutta koska nyt olen hyvin hyvin väsynyt kun en nukkunut viime yönä ollenkaan, jatkan huomenna. Huomisesta eteenpäin arki on juhlaa. Myös näiden kirjoitusten taso tulee mielenkiintoistumaan eksponentiaalisesti, kun ehdin ajattelemisen lisäksi kirjoittaa.

Niin joo, juhlan kunniaksi Brett Easton Ellis (kirja) löytyi W.H. Smithiltä (kirjakauppa). Ja söin vadelma-valkosuklaamousseleivoksen. Samanlaisia löytyy Bulevardin Kakkugalleriasta. Menkää sinne ja taivaallistukaa!