Ja kun nyt tuossa edellisessä aiheessa pääsin aasinsillan kautta arkielämän pariin, kerron toisistakin deiteistä.

Yhteinen tuttu, valmistunut valtsikasta täältä. Vasemmistolaisessa viikkolehdessä töissä. Tavattiin yhteisten tuttujen kautta muutama kuukausi sitten, eli kaveritakuu. Ei ole taiteilija, hullu eikä juoppo ja käy töissä. Vanhemmat edelleen yhdessä, jostain ulkopuolisille käsittämättömästä syystä kuten omanikin.

Aina on ollut mukavaa nähdä. Puhua politiikkaa tai höpsöjä. Nyt se oli lähdössä lomalle ja soitti minulle pari päivää ennen ja halusi nähdä. Mutta kun en ehtinyt keskiviikkona, enkä torstainakaan. "Siispä näemme perjantai-iltana", kuului sinnikäs vastaus. Mikäs siinä.

Mies tuli paikalle parturin kautta, piilarit silmissä, kutittivat koko illan tottumattoman silmäparkoja. Siinä vaiheessa tajusin että kyseessä on oikeat treffit. Mulla oli maastohousut ja huppari eikä meikkiä saati että olisin edes kammannut tukan. Jihuu.

Juotiin lasilliset viileää Brouillyä (saakohan sitä Alkosta?) ja mentiin syömään couscousia. Puhuttiin maailmankolkista (ranskalaiseksi poikkeuksellisesti oli asunut mm. Nigeriassa ja Kiinassa) ja lapsuuden urahaaveista. "Diplomaatti tai kirjailija", jälkimmäinen on toteutunut.

Siis tämä heppu on mukavin ja kypsin ja herttaisin kuin yksikään näistä kahden vuoden aikana tapaamistani. Mahtavaa. Siitä, kuinka jokainen, jota tapailen, on kolkyt, on tullut jo vitsi. Se edellinenkin (jonka mielestä Lähi-Idässä soditaan koska ne nyt on semmosia), kysyin siltä varsin epäonnisen illan päätteeksi huvikseni kuinkas vanha sä oot ja se julisti koko hammasrivi välkkyen: Kolkyt! Just joo.

Ikäerossa ei ole muuta vikaa kuin se, että yleensä ottaen tuossa iässä kundit haluavat vielä aika radikaalisti eri asioita kuin kuusi vuotta vanhempi meikäläinen. Joten enpä lähde bile-eläinten odotteluun aikaani tuhlaamaan. Meitsi haluu olla himassa ja pullan uuniin asap. Eikä edes hävetä. Kyllä 18 v villiä nuoruutta alkaa jo käydä keski-ikäistyvän kunnon päälle.

Niin siis herra Timotei on kakskytkolme.