Tuskin ehtii ajatella että "oho, niinpäs onkin asiat hyvin" kun jo nousee kuume, alkaa vilunväristykset helteellä ja hikoilen sängyn litimäräksi. Vilunväristysten jälkeen tulee lihassärky, kurkkukipu, kuiva yskä... kaikkea normaalia flunssaan kuuluvaa nopealla rotaatiolla. Dolipranit, nenäsumutteet ja kurkkulääkit auttavat. Keskiviikkona olen jo jotakuinkin kunnossa ja menen kavereiden avajaisiin avokaulaisessa puserossa. Lämmin ilta kääntyy sateeksi. Seuraavana päivänä autan kaveria muutossa ja menen illalla pyörähtämään kirjanjulkkareissa. Ääneni on muuttunut raakkuvaksi kuiskaukseksi. Viinaa en sentään juo, en ole ihan pöljä. Perjantain palkkio on lamaannuttava lihasjumista johtuva päänsärky. Menen lääkäriin, koska perjantaina sinne vielä pääsee. Virus jyllää. Antibiootteja saan varalle maanantaiksi ostettavaksi, jos bakteeritulehdus ilmenee. Laitan pedin lattialle kuoppaisen vaahtomuovipatjan sijaan ja tänä aamuna olo on jossain määrin parempi.

Opetus, ei edes uusi: flunssassa kannattaa levätä alkuvaiheessa. Lihaskipuja hoidetaan uimalla, ja flunssaisena ei pääse uimaan!

Särkkärit riittäisivät, enkä olisi huolissani, ellei koko ajan takaraivossa jyskyttäisi tieto kaksi, ei vaan jo kolme viikkoa myöhässä olevista kuvituksista. Ne on pakko tehdä tänä viikonloppuna kun koko talo menee juhannukselta palkallisille kesälomille. Ja minä näen nälkää, jossei työt ole tehty siihen mennessä ja palkka maksettu.

Yleensä käy näin, kun en enää halua tehdä jotain työtä mutta teen vaan väkisin. Kroppa ei ymmärrä yhteistä hyväämme. Pakko tehdä, vaikka se vähän vastahakoista olisikin ja lomaa pidetty viimeksi emmuistamillon. Näköjään alkaa tulla raja vastaan. Melkein itku pääsi, kun tajusin etten tämän kuuden kuukauteni aikana ole ehtinyt tehdä mitään muuta kuin noita kuvituksia, ehkä kolme tai neljä omaa työtäni näyttelyä varten. Se siitä serikirjasta, se niistä sarjakuvanovelleista. Sitten saa taas Suomessa selitellä, kun luullaan että olen vaan laiskotellut ja paistatellut Pariisissa. Ja lisää kuvituksia sieltä vaan pukattaisiin, edelleen hirveällä aikataululla! Jouduin sanomaan ei heinä- ja elokuun osalta. Pakko tehdä näyttelytyöt loppuun ja sain onneksi yhden sarjakuvaduuninkin, josta saa edes jotain rahaa. Mutta milläs sitten elän? Oma urani ei ole edennyt yhtään minnekään kahden edellisen vuoden aikana, kun olen vaan pusannut koulukirjoja, mutta ainakin olen saanut edellisten taiteellisten v*tun kokeilujeni velat maksettua. Jos vielä jaksaisi jatkaa niin että saisi opintolainat veks, sit kelpaisi lisiä. Täytyy pitää pään ja kropan kanssa yt-neuvottelut.

Huomenna pantteri tulee tänne viikoksi kylään. Lisää elämää.