Sain kaverilta tekstarin koskien rakastumistani: "Ihanaa! Suurenmoista. Älä mieti, ole onnellinen." Asiaa.

Ajattelin kerrankin vaan tuntea enkä pelkästään rakentavasti. Yöllä valvoessa olin vihainen silloiselleni tavasta, jolla hän lähti. Sen syy, että nyt on vaikea luottaa kehenkään, jo alussa tulee mahdollinen loppu mieleen ja tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ennenkuin on liian myöhäistä tai edes yhtään mitään. En ole sille katkera, tavallaan, mutta tuota en perkele anna anteeksi myöskään. Joku roti huonolla käytökselläkin. Menee toisilta loppuelämät pilalle, nih!

Yöllä ihminen tunnetusti aattelee toisilla aivoilla. Muistelin edesmenneitä perhehelvettejä tuon tuntemattoman mutta hyväntahtoisen ja hyväksi arvelemani vieressä venyessäni. Jättämiset, riidat ja pettämiset nousivat muistoista mieleeni karvaina kuvaelmina. Tarkastelin niitä, mutten mennyt mukaan. Nykyisin kun hirvittää, otan järjen käteen.

Käytiin tänään teoreettista keskustelua siitä, kuinka meidän molempien suurin vamma ja pelko on siinä, kun kummatkin on niin monta kertaa niin rumasti jätetty. Että millaisia sopimuksia voisi olla olemassa luottamuksen rakentamiseksi. Sellaisia jotka takaisivat ihmismäisen käytöksen toista kohtaan katastrofinkin kohdatessa. Jää nähtäväksi, ovatko kärsimykset jalostaneet meitä paremmiksi ihmisiksi. Mutta ois kyllä perkele kohtuullista että jotain hyötyä olisi niistäkin!

Rakastuminen on, mutta sitoutuminen on päätös. Romanttisia kuvitelmia ei ole sen kummemmin. Onpahan vaan mukavaa arkea ihmisen kanssa, jolle on jotain sanottavaa. And then some. Voiko ihmisessä olla niin iso vamma että se ei parane. En kyllä ihan oikeasti osaa vielä sanoa. Ikävä on koko ajan, ja tällä kertaa aion ottaa siitä kaiken irti. Kun kumminkin halutaan kaikki, niin mitä sitä jarruttelemaan.

En aio edes kertoa miten nopeasti me edetään. Hihii.

PS. Tsih. Tätä ei sit saa kertoa, edes mulle. Jotenkin me muistutetaan mun vanhempia. En pidä sitä pahana, toisen ihmisen ollessa kyseessä kuviossa on tarpeeksi muuttujia jotta lopputulema on ennustamaton.