Viime viikolla nuhassa menin lähiravintolaan syömään pastaa kun en jaksanut kokata. Tavanmukaisesti tarjoilija kysyi olenko yksin. Sanoin joo, sitä sattuu. Hän ohjasi minut pöytään ja sanoi, "kyllä sinä pian jonkun löydät. Pidätkö tytöistä vai pojista?" Flunssaisen hitaana häkellyin kysymyksestä ja aloin tosissani miettiä vastausta tuohon ikuisuuskysymykseen... Tarjoilijan kasvoilla häivähti nolostuminen, hän ajatteli mokanneensa. Tosiasiassa mietin vaan kun enhän mä tiedä, yritin päättää. Hih! Vastasin varman päälle että pojista, sanoakseni edes jotain, helpottaakseni toisen pinteestä, ja tarjoilija helpottuneena jatkoi "tummista vai vaaleista, tuolla baaritiskillähän niitä riittää"... Nolotti, kun olin niin hidas, unohdin että hei tää on se kortteli, olisi ollut paljon hauskempaa kertoa asioiden oikea laita, siitä olisi keksinyt paljon enemmän nokkeluuksia, ja ennen kaikkea, kuinka usein maailmassa edes käy baarissa jossa sen voi avoimesti myöntää?! Mutta kyllä minä vielä sinne menen, vähemmän nuhaisena, ja höpsöttelen hänen kanssaan sitten lisää.