Huomasin että lähileipomoni nimi on Aux Delices de Manon. Viitannee Manon Lescaultiin. Tai ehkä leipäkaupan perustajaan? Onkohan Manon vielä käytössä oleva nimi? Ei ainakaan yleinen, yhtään en tunne.

Manon Lescault taas, mitä siinä tapahtuukaan? Joku nuori nainen joutuu turmioon muistaakseni. Enpä ole ikinä oopperassa käynyt, paitsi Alminsalissa katsomassa tanssia. Jännä minkä verran sitä näistä "yleissivistykseen" kuuluvista kulttuurituotteista tietää. Muistan Iltsikan lööpin, jossa mainottiin Karita Mattilan "paljastelua"!

Mun ns. yleissivistys perustuu  pelkästään päivälehtien seuraamiseen, täytyy häpeäkseni myöntää. Tiedän viittaukset, soundbitet, mutta en teoksia tai ajattelijoita niiden taustalla. Niissä seurapiireissä missä minä enimmäkseen liikun, näillä tiedoilla passaa pretensiöösistä intellektuellista, suomeksi: ihan vaan boresta. Jos on joskus lukenut kaks kirjaa tai haluaa keskustella päivän uutisotsikoista tai muusta todellisuudesta, kellään ei ole oikein mitään sanottavaa.

Yksi niitä asioita, mitä aina kaipaan Ranskasta, on keskustelu joka alkaa, kun ääntä korotetaan. Vasta kinastellessa oppii oikeasti kunnioittamaan toisenlaisia mielipiteitä (ja puolustaessaan omaansa perustelemaan sen). Suomalaisittain vaikeat tai arkaluontoiset aiheet pyritään dumppaamaan piiloon. Tapaoppaissa uskonnosta ja politiikasta keskustelemista kehotetaan välttämään epäkohteliaana!

Suomessa keskustelun päämäärä onkin keskustelun loppuminen, konsensus, jossa olemme ainakin näennäisesti yhtä mieltä, joten mitään puhuttavaa ei ole. (Tämäkään ajatus ei ole omani, ties mistä ajautunut tajuntaani.) Ei kuulosta järin demokraattiselta, jos mittana pidetään sitä, miten demokratia sietää toisin ajattelevia. Kuten ensimmäinen kihlattuni riidassa raivosi: Kysy, älä oleta! Hyvä neuvo, jota tietenkin sovelsin seuraavassa suhteessani.

Näihin Ranska-Suomi-vertailuihin todettakoon heti kärkeen: kumpikaan systeemi ei ole toista parempi. Erilaisuuksia tarkastelen. Minun kärkkäälle luonteelleni ranskalainen keskustelukulttuuri sopii, en menetä kasvojani joka kerta alkaessani inttää. Suomessa olen tavannut siellä viihtyviä hiljaisia, ujoja ranskalaisia.