Luen edelleen niitä Libanon- ja libanoninpalestiinalaisaiheisia kirjoja, vaikken sinne nyt hetimiten olekaan menossa. Törmäsin tuossa juuri kymmenen vuotta vanhaan heittoon. Three mothers, three daughters -kirjassa (University of California Press 1996) palestiinalaisaktivistinainen arvelee, että koska Israelin aggressiot vain jatkuvat ja jatkuvat vaikka mitä yrittäisi, väestö radikalisoituu pikkuhiljaa ja alkaa kannattaa PLO:n sijasta Hamasia. Näinhän siinä sitten kävi. Tosiaankin, jos mahdollisuutta toimia demokraattisin keinoin ei ole... Israelhan myöntyi näihin vaalien järjestämisiin ja muihin vasta pakon edessä. Oikeastaan taisi olla jo liian myöhäistä: kun Hamas voitti vaalit, saimme taas nähdä, kuinka länsimainen demokratia ja ihmisoikeudet kuuluvat toisille enemmän kuin toisille. Jos äänestää väärin, demokratia otetaan pyssyllä pois. Nythän Israel on ylpeillyt, kuinka palestiinalaishallitus on toimintakyvytön, kolmannes paennut, kolmannes vankilassa ja loput pommisuojassa peloissaan.

Oisko ehkä ollut helpompaa yrittää rakentaa alusta asti monikulttuurista valtiota, vaikka se ei tuolla maailmankolkalla olekaan ollut suosittua. No, Libanonissahan yritettiin. Ja se ei sitten passaa yhtään kenellekään.

Vituttaa. Tieto tosiaan lisää tuskaa.