Mökki keskellä Pariisia, keskellä peltoa, keskellä puistoa. Autot ajavat muutaman kymmenen metrin päässä puiden varjostamalla pikkukadulla. Mökki on karuhko sisältä, kulunut tumma puulattia, vanhoja kirjoja, huonekaluja, tauluja, valokuvia seinillä. Mutta valoisa! Valkoista maalia, valkoiset verhot, valkoisia huonekaluja. Kesäkukkainen niitty ulkopuolella, pieni kasvimaa, perhosia. Yksihuoneinen paimentupa /mummonmökki keskellä niittyä. Piisi ja pirtinpöytä yhdessä mustuneessa huoneessa. Yksityisiä, rakentamattomia maita keskellä kaupunkia. Minä asustelen mökeistä isommassa jollain pitempiaikaisella sopimuksella. En pysyvästi, siellä ei ole huonekalujani tms. vaan väliaikaisesti, ehkä residenssissä, pidän huolta suojellusta miljööstä ja piirtelen. Kuin paratiisi.

Rikas perhe ostaa mökit yhdessä lähistön ison kaupunkiasunnon kanssa. Suomalaissyntyinen, tumma perheenäiti, upporikas, toimeton ja turhautunut. Kaksi taaperoa ja vaihteleva määrä isoja koiria, joukossa yksi mustavalkoinen paimenkoiravanhus. Poissaoleva italialainen liikemiesmies. Pienet lapset puhuvat hänen kanssaan italiaa puhelimessa minun mökistäni.

Kolme asuntoa, iso niitty ja puisto tiiviisti rakennetussa, asuntopulan vaivaamassa Pariisissa. Eihän ne edes ehdi olla niissä!

Uusi emäntä on aluksi ystävällinen mutta sitten happanee kuin maito auringossa. Nainen pystyy hädintuskin peittämään hyvän käytöksensä alle että pitää minua vastuuttomana, hyödyttömänä pummina. Menestynyt taiteilijahan minä olen, mutta mitä siitä väittelemään, hänelle se on totta vasta sitten kun se lukee Gloriassa. Olen epäilyttävä, kun en ole tehnyt mitä pitää; olen epäonnistunut, kun en elätä itseäni (luulee hän - eihän minun mielestäni mukavaa elintasoani lasketa, kun en tavoittele alati kasvavaa rikkautta, niinkuin pitäisi), saati sitten ole onnistunut pääsemään rikkaan miehen elätiksi. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki vaan tekisivät mitä haluavat.

Hänestä henkii jatkuva tyytymättömyys, tiuskii lapsilleen monipuolisen päiväohjelman aktiviteettien lomassa.

Emäntä lisäsisustaa isompaa mökkiä antiikilla alkuperäistä kunnioittaen. Kauniisti, mutta tulee sellainen olo, että aiempi kalustus oli hänelle liian karu. Se oli kuitenkin aito; mökin alkuperäisillä asukkailla ei ollut enempään varaa. Ei lisäkoristelukaan silti tee häntä onnelliseksi. Nainen, jolle mikään ei riitä.

Näen hänen tulevan aamukävelylleen niityn poikki lasten kanssa, mukana kaksi tummaa, lähes aikuista teinipoikaa (ehkä miehen aiemmasta avioliitosta?). Kun hän näkee minun tulevan ulos ja heitä kohti, hän saa tuskin peiteltyä harmistumistaan pakotetun kohteliaisuuden alle. He menevät syömään välipalaa paimentupaan. Seuraan perässä ja istun pirttipöydän ääreen kysyäkseni, jatkaisiko hän vuokrasopimustani. Ei tule kuuloonkaan. Niin arvelinkin. En käy inttämään, totean vain vitsinä että harmi kun ette tarvitse rahaa, hankalaa neuvotella! Nainen asettaa hernerokkakupit lastensa eteen. Teinipojat ovat vähän minun puolellani, kommentoivat vitsaillen slangilla äitinsä tyrmistyttävän huonoa käytöstä, kun tämä mielenosoituksellisesti ei kata pikkuista soppakuppia minun eteeni. Pojista vanhempi on pilvessä tai ikipilvessä; hänen puheessaan ei ole mitään tolkkua ja nuorempi tulkkaa minulle, että ei sen jutuista kannata välittää, ei niitä kukaan ymmärrä. Varmaan raskasta sille täydellisyyttä tavoittelevalle rouvalle, vajakki perheessä ja ehkä vielä itseaiheutettu, sen ihanan rikkaan miehen mukana tullut. Miehen, jota unessa ei koskaan näy.  

Ihmettelen lammasmaista käytöstäni unessa, yritän olla sovitteleva, vaikka tuollaiset ihmiset pitävät sitä heikkouden merkkinä. No, uhittelu varmaan olisi huonoa käytöstä, ja sitä kai hän odottaa. Että menettäisin hermoni ja sitten hän voisi potkaista minut pihalle. Muistan että unessa mielestäni ymmärsin hänenkin kantansa, hänen lähtökohdistaan.

Hereillä ihmettelen, en oikeasti ole tuollainen hippi. Toisaalta en kyllä tiedä, miten tuollaiset tilanteet ratkaistaan neuvottelemalla. Lähtisin vain pois, tyytyväisenä siitä, että minä pärjään missä vaan, tuo rouva tulee aina olemaan tyytymätön, koska hakee onnea itsensä ulkopuolelta. Joskus olisi ehkä syytä opetella ratkaisemaan asiat paikan päällä.

Löydän kyllä unesta useammankin yhtymäkohdan omaan elämääni, mutta ei siitä sen enempää.