Se junakaveri muuten lähetti tekstarin. Ja toisenkin. En oo vielä edes Finderistä tsekannu. Hui.

Miksiköhän sitä nykyään aina ensimmäiseksi ajattelee, että jokainen vastaantulija on potentiaalinen psykopaatti vainooja? Vaikka itehän tässä oon ollut aloitteellisena osapuolena. Luenko liikaa iltapäivälehtiä? Katsonko tv-viihdettä?

Ja sitten myös että eisiitäkäänmitääntuu äläedesluule. En meinaa enää edes muistaa millaista se oli kun oli oikeesti suhteessa. Paitsi kun puhuu kaverin kanssa ja se avautuu riidoista. Minulla tuli ikävä niitäkin. Tiesin heti eron jälkeen että riitoja tulisi ikävä. Kenen kanssa sitä nyt saa riidellä, höh.

Mutta elokuvan kävin katsomassa, hyvän. Miehen työtä oli kehuttu ja syystä. Miä katselin ihmetyksen vallassa ja samastuin niihin naisiin. Siihen hyvin toimeentulevaan uranaiseen hotellissa, siihen yksinhuoltajaan lopussa. Kyllä olivat koskettavia kaikki. Niin oikeita ihmisiä. Tekevät tyhmästikin ja silleen ja ei tiedä miten siinä nyt oikein käy. Kaikilla on aina joku syy. Oi joi.