Meinasin viikolla whinettää että miksi ei Helsingissä saa ideoita. Totesin kumminkin jo keskenäni, että kyllä niitä tulee entiseen tahtiin, niitä ei vaan huomaa ja ota kiinni, vaan hölöttää ne muka hyvinäkin juttuina sosiaalisessa kontekstissa. Ai, ai. No, kävi niinkuin usein: kun oli pistänyt tilauksen menemään alitajuntaan, sitä taas herkistyin katselemaan ja kuuntelemaan ja nyt on jo kahden seuraavan Tiedonannon* käsikset muistikirjaan ylöskirjattuna. Muokata niitä toki täytyy ja miettiä kuvat ja taitto, mutta näinhän se normaali työrosessi menee.

Kevääksi varmistui sittenkin reissuja! Äiti ois halunnut etelään, muttei saanut järjestettyä. Onneksi en ehtinyt ostaa sitä itseruskettavaa kosteusvoidetta, nyt ei tartte. Ehdin jo laiskanpulskeasti ajatella asiaa. Oli sitä jo siinäkin. Sen sijaan Libanoniin lähdetään ja sitten ehkä Kanadaan! Ja ensi viikolla viikoksi Ranskaan. Jo vain.

Nuha se vaan ei hellitä. Olen päällystänyt sängyn ja sohvan ympäristöt käytetyillä vessapaperimytyillä. Nyt keitän kaneliteetä.

*Ytimessä ja Etlarin Kadussa tulevat sitten aikanaan.