"Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 100 % Impulsiivinen

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti--------*------------Introvertti
Käytännöllinen------------*--------Intuitiivinen
Ajattelija--------*------------Tuntija
Impulsiivinen*--------------------Harkitsija
(pmpp)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet innokas, ulospäin suuntautunut, analyyttinen ideapakkaus. Ihmistyyppisi on monilahjakkuus, joka on kiinnostunut lähestulkoon kaikesta. Kaltaisesi ihmiset ovat itsenäisiä ja riippumattomia, mukautumattomia ja toisinaan jopa kapinallisia ja riitaisia. Ihmistyyppisi toimii inspiraationa toisille, jotka saattavat seurata sinua kuin gurua tuntemattomille vesille, joilla saattaakin olla vaaroja. Ihmistyypilläsi on toisinaan vaikeuksia tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia tai kohdata vastoinkäymisiä tai sietää auktoriteetteja. Sinulle soveltuu ammatiksi itsenäinen yrittäjä – toisten järjestelmiin sinun on vaikeampi sopeutua kuin omiisi. Sinulla on kyky menestyä monilla alueilla, ja saatatkin vaihtaa alaa monta kertaa elämäsi aikana. Etsit aina uusia haasteita, kun nykyinen toiminta on jämähtänyt rutiineihin. Ammattialoista sinulle sopivat parhaiten myyntityö, tiede, taide, kirjoittaminen ja psykologia – ja oikeastaan kaikki muukin, jos voit tehdä sitä oman mielesi mukaan. Löydät itsesi usein visionäärin, markkinoijan tai tutkijan roolista."

Aika vähän kysymyksiähän tuossa oli... mutta komppaa JFK:ta, heh.

Kuinka paljon ympäristö voi vaikuttaa ihmisen "toteutumiseen"? Luulin lähes yhdeksän vuoden koulukiusaamisen jälkeen, että olen epäsosiaalinen ihminen, mutta sehän ei ole ollenkaan totta. Minulta vain jäivät väliin ne kokemukset, joilla siihen sosiaalisuuteen opitaan siinä iässä kuin ne yleensä opitaan. Tämä varmaan vaikutti ammattinvalintaan. Taidelukio ja myöhemmät kokemukset kuitenkin paikkasivat aika lailla ja varmaan päälääkärin ansiota on se että oivalsin että olen ihan hyvä tämmöisenä, ei tarvitse muuttua toiseksi tai toisenlaiseksi tai vihata itseään sen takia mitä on. Väärässä ovat ne suvaitsemattomat tollot jotka eivät hyväksy erilaisuutta. Tämä on taas niitä yksinkertaiselta kuulostavia ajatuksia, jotka on eri asia tietää tai tuntea.

Ei minusta kyllä ikinä tule sellaista josta kaikki tykkää. Auon päätäni aivan liikaa siihen, kun en pelkää ketään ja mielestäni asiat ei ratkea jos niistä ei puhuta. Heh. Onhan se nyt ärsyttävää. Ja epäsuomalaista. Täällä Ranskassa sulaudun ihan hyvin joukkoon, en ehkä ole ihan keskimääräisen kärkevä.

Se teini-iän epätoivoinen yritys olla kuten muutkin ja muut, jotka aina uudestaan torjuivat: olet erilainen. Eikä itse nähnyt mikä se ero on. Ja yritti ja yritti.  Oltiin vielä niin pienellä paikkakunnalla, ettei riittänyt toisia friikkejä kavereiksi asti. Opettaessani kuvataidekoulussa näin lapsia, joiden ainoat kaverit olivat siellä, ja sen avulla he jaksoivat vuodesta toiseen vihamielisessä koulussa. Ison kaupungin etuja. Onneksi nykyään on internet.

Pahinta siinä kiusaamisessa ja kotiväkivallassa ja vastaavissa on että uhri sisäistää jollain lailla sen väkivallantekijän kuvan itsestään. Sitä vastaan on raskasta taistella, tai taistella eroon siitä. Joku pieni ääni sisällä nalkuttaa aina tilaisuuden tullen että pitäisi lähettää itsensä leirille...