Blogihiljaisuus johtuu remontista. Kunnostamme kolmiota lähiössä. Mm. webyhteys siellä ei vielä toimi. Ehkä minäkin joskus muutan sinne tai sitten en. Herra yksin tietää ja hänen mielipiteensä riippuu päivästä. Tästä seuraa että remonttimotivaationi on jossain määrin vaihteleva toiveikkuuden ja epäuskon välillä.

Romanssin lisäksi sain remonttihelvetin. Vai oletteko ikinä kokeilleet päättää kaakelien värejä itseäpäisen tuuliviirin kanssa, joka on lisäksi 60% värisokea? Oikeasti remonttivalkoinen kaikkialla on IHAN HYVÄ vaihtoehto. Huoh.

Rakastunut olen edelleen, vallan. On ihan hauskaa olla rakastunut, nauttia tunteen selittämättömyydestä ja tutustua samalla pikkuhiljaa. Ihmeellisen relaa käytöstä itseltäni. Kun ei sitä tunnetta voi selittää. Antaa tuntua vaan. Mutta olen hieman alakuloinen myös: ne suhteeni, joissa itse olen ollut enemmän rakastava osapuoli, ovat päättyneet huonosti. Olen jo saanut palautusta maan pinnalle. Kyllähän se olisikin liian hyvää ollakseen totta, että toinenkin osapuoli tuntisi samoin tai haluaisi sitoutua.

Anna turpaan, elämä! Toivo on sairauden nimi. Tai ehkä sitä kutsutaan myös eloonjäämisvietiksi.