Jostain syystä vasta tuo Beirutin viimeisen sillan pommittaminen sai minut itkemään. Tämä ei lopu, tämä vaan pahenee. Uutiset on olleet niin käsittämättömän hirveitä välillä että niitä ei ole voinut uskoa todeksi mutta nyt tajuan, että tämä ei lopu, tämä vain pahenee. Sori, olen vähän hidas. En osaa itkeä pahimpia asioita, olen niin tyrmistynyt. Järki lyö tyhjää. Ei voi käsittää. Mutta tuon kai sitten ymmärsin ja samalla loputkin upposi.

Seinän takana on Israelin ateljee ja vastapäätä Iranin. Olen ystävystynyt täällä marokkolaisten, palestiinalais-chileläisen, argentiinalaisen, eteläafrikkalaisten, kanadalaisen, tunisialaisen, amerikkalais-intialaisen pariskunnan, islantilais-saksalaisen ja japanilaisten kanssa.

Hississä naapuripariskunta ja joku toinen talon israelilaisista, vanhempia ihmisiä, puhuivat keskenään hepreaa. Viha läikähti sisälläni ja säikähdin. Näinkö helposti viha nousee? Tulin vain ajatelleeksi että jos he kannattavat Israelin toimia.

Olen pahoillani että en nyt kirjoita muista aiheista. Ei ole mitään erityistä. Tulen pian Suomeen.