Elämä muuttuu kummasti helpommaksi kun ei enää ole niin kiire. Illalla nukkumaan ja aamulla ylös, ilman yöpyöriskelyjä. Unta saa, ruoka maistuu, talvi tulee.

En ajattele reilun viikon päästä olevaa tuuletuskeskustelua, en en enenen.

Haluaisin lukea sellaisen kirjan, missä kasvetaan eurooppalaisen kulttuurialueen reunalla, mutta sillä ei ole merkitystä, vaikka siitä on koulussa kerrottu. Se ei mitenkään kuulu kirjan päähenkilölle. Ei nyt ihan Mohammed Choukrin Paljas leipä, mutta se sama ajatus. Miten ajattelemalla maailma muuttuu. Kuva mailmasta muuttuu. Omat teot siitä seuraten. You've come a long way baby, siispä pistäppä tupakaksi.

Tulikohan ensin masennuksen loppuminen ja sitten aktivismi vai auttoiko mielekäs maailmanparannustyö kun näki etteivät asiat sittenkään ole mustavalkoisia tai mustia, vaan maailmaan voi vaikuttaa, muutenkin kuin muodikkaasti lompakollaan? Sydämen paikalla lompakko. Jos vain lompakolla voi vaikuttaa, köyhät ovat voimattomia.

Mustat silmänaluset vaan ei enää koskaan häviä minnekään.