Olen onnellinen*, olen löytänyt sen: uimahalli Roger LeGall. Vähän kaukana mutta suoran metrolinjan päässä, kannustaa hankkimaan sen pyörän kesäksi. Voisin polkea Seinen varren pyörätietä sinne. Puhdas, valoisa, 50 metrin allas, kesällä katto pois ja ulkouimala... Ensimmäinen ranskalainen uimahalli jossa olen nähnyt ihmisten riisuvan uimapukunsa ja PESEYTYVÄN kunnolla suihkussa. Oi, oi, oi onnea... tuntuma veteen on hävinnyt puolentoista kuukauden aikana mutta äkkiä se palaa: 10 kerran lippu 21,60! Puolet halvempaa kuin Suomessa! Oi taivas. Ja lisäksi siellä oli halpoja tekniikkatunteja. Jospa sinne mahtuisi, Helsingissä EI IKINÄ mahdu. Oppisi vihdoin kroolaamaan ja rintauinnin potku kohdalleen (olen alkanut vetää jotenkin delfiiniksi sen ja tulee selkä ja nilkat kipeeksi). Kukaan ei tullut äpättämään ettei saa sukeltaa, kukaan ei nitissyt että olin väärällä radalla, kaikki oli vaan plein fantastista! Laa laa laa...

Elokuvissakin olen käynyt. Jättikankaalla katsomassa Walk the Line, maksoi 5 euroa sunnuntai-iltana. Ennakko-odotukset olemattomat, kehujen määrä kummastutti, oli LOISTAVA. (Muistan kun olin kahdeksan ja serkku kysyi mistä bändeistä tykkäsin. Se tykkäs hevistä. Mä sanoin Johnny Cash ja se katsoi mua kummastuneena. "Ai siks ku sil on niin möree ääni?" En osannut sanoa. Onneksi nyt Cashin diggailu on ihan suotavaa.) Bareback ei kun Brokeback Mountain. (No kai ne oli kans bareback siel puskissa.) Terence Malick-festarilta bongasin ennennäkemättömän Days of Heaven (1978), joka ei kyllä ollut häävi Malickiksi. Siinä oli kaikki samat elementit, rytmi, luontokuvat, musiikki, mutta jotenkin osat hajos. Se vielä sijoittui USA:n 30-luvun pulavuosiin, joka on minua kestokiinnostava aihe. Lähipäivinä meen kattomaan New Worldin kanssa isolta kankaalta.

Täällä ois joku sellanen leffakortti, jolla pääsis lähes kaikkiin arthouse-teattereihin ja kahden suurimman ketjun multiplexeihin, yhteensä 240 eri leffateatteriin rajattomasti 19,80€/kk, minimitilaus vuodeksi. Oi joi, pitänee avata uudelleen pankkitili Ranskassa ihan tuon takia.

Pariisi siis hellii. Sain taas töistäkin kiinni. En oikeestaan laiskotellut kuin pari päivää. Kai se on ihan okei. (Meni vaan niin monta vuotta hukkaan sen masennuksen takia...)

*Ja ennenkaikkea voin jatkaa herkkujen syömistä. Kakkua, suklaapullaa, juustoa, oikeaa voita, piffiä...