Se taitaa olla täysikuu. Tai ainahan se pääsiäisenä.

Viime yönä päätin muuttaa Berliiniin. Jäin autosta loppupäässä sitä valtavaa ylämäessä olevaa Alléeta, joka on olemassa vain unissani. Oli kyllä vaan yöpaita päällä, onneksi pitkä. (Niiltä osin realistinen oli tämä.) Selässä se vanha Ruotsin armeijan reppu, jonka kanssa reissattu on. Suuntasin kohti laskeutuvia pikku katuja, paperilyhtyjä ja terassien pitkiä penkkejä. Menin sitä vuoren rinteeseen rajautuvaa, kiemurtelevaa pikkutietä, joka on kanssa jo unista tuttu. Aika siinä alkupäässä oli galleria ja siellä Caroline Sury pitämässä näyttelyä. Vaihdeltiin kuulumiset ja sain toruja Benedictestä (enpä olekaan muistanut pitää häneen yhteyttä). Jatkoin matkaa ja jonkin etäisyyden päässä oli parikin kahvilaa/kirjakauppaa joissa oli lämpimän sään ansiosta julkisivu avattu ja pöydät kannettu jalkakäytävälle. Parissakin kohtaa oli kollegoja rivissä signeerauspostilla, kokkapuhuivat jotain kakaramaista kuten yleensäkin. Jatkoin kiireesti matkaa. Katu päättyi pieneen aukioon. Jenni R tuli vastaan siellä. Kerroin pohtivani Berliiniin muuttamista nyt, hän hymyili ja ilmeili arvoitukselliseen tapaansa. Vaihdettiin kuulumisia ja sitten ajattelin jatkaa matkaa majapaikkaani. Nyt minulla oli polkupyörä, mutta en muistanut kenelle olin menossa. Ja osoitekirjankin olin unohtanut kotiin. Aloin selata kännykkääni.