Kampaajan tuolissa luin kevyttä kirjaa Huonostikäyttäytyvät filosofit. Alkuteoksen englantilainen puritanismi näkyi tunkkaisissa, "pikkutuhmissa" anekdooteissa filosofien yksityiselämästä. Loikkasin suoraan Michel Foucaultiin.

Foucault on askarruttanut ennenkin. Seksuaalisuus se vasta askarruttaakin. Naistutkimusta ja queerteorioita on tullut jonkin verran seurailtua.

Foucault elämä ja filosofia saivat minut taas kerran miettimään, miksi itse jätin "tutkimukseni" puolitiehen silloin muutama vuosi sitten. Queerteorioita on jos vaikka minkälaisia, mutta en muista nähneeni ajattelua heteronaisen perversioista juurikaan. Yksi elokuva tulee mieleen: Female perversions, jossa Tilda Swinton näyttelee neuroottista "kympin tyttöä", ja naisen perversioiksi esitetään vallanhimo ja suorittaminen, ulkonäkökeskeisyys. Jos nyt muistan oikein. En omista kyseistä leffaa, pitäisi nähdä se uudelleen. Jelinekin Pianonsoittaja on tuolle sukua.

Kun on heteronainen ja pervo, siinä on heti koko kulttuuri mukana. (Niin tietysti seksissä aina.) Heteroseksiähän tunnetusti harrastetaan kahdestaan yhden pitkäaikaisen rakkaan kanssa, mieluiten lisääntymistarkoituksessa. Tai siis tämä on se paine ja olettamus. Muunlaiset tavat olla hetero, varsinkin nainen, kilpistyvät ihan jo sukupuolirooleihin: ei tulisi mieleenikään mennä puistoon kärkkymään anonyymiä seksiä. Miksi? Koska tosiasiassa en voisi luottaa siihen, että kohdalle osunut kiinnostunut mies ei kohtelisi minua huonosti. Koska olisinhan huono nainen. Tavara. Vaikka voihan lyhytkin kohtaaminen sisältää rakkautta, eikä hyväksikäyttöä. Ei voisi luottaa siihen että jos haluaa tätä mutta sanoo ei tuolle, sitä ei-sanaa kunnioitettaisiin. Siinä näkyy se naisen paikka.

BDSM:stä tuli tosi nopeasti karvanoppaharrastus, ja mikäs siinä. Kauneimmillaanhan anonyymi seksi on suuri tasa-arvoistaja. Kinky-bileet ja erotiikkamessut kyllä näyttäytyivät minulle vähän niinkuin autonrassaustapahtumina: kattokaas miten hiano kumikorsetti mulla on, miten monta vaihdetta vibraattorissa. Kaukana se anonyymi yhtyvä liha jota ääneen haaveileva ystäväni maalaili mielikuvissaan.

En tiedä onko Suomessa parinvaihtoklubeja. Jos onkin, en menisi, sillä piirit on niin pienet että todennäköisyys törmätä johonkin entiseen jumppamaikkaansa on aivan liian suuri...

Silloin pari vuotta sitten tulin siihen lopputulokseen, että näissä toimissa fantasiat ovat aina toteuttamista  toimivampia. Saatan olla väärässäkin, sen verran hyvää seksiä on myös joskus ollut. En vaan jaksa enää ollenkaan olla vieraiden ihmisten kanssa, joten sama se. Minusta on tullut "normaali": haluan sen suhteen myös.

Minulle kyse on enemmänkin ihmeestä ja nautinnon filosofiasta: miten suurta nautintoa voi pelkkä ruumis tuottaa, mitkä ovat nautinnon rajat, miksi ja miten paljon sitä on haluttu kautta aikain kontrolloida, seksiin liittyvä häpeä (niin kulttuurin aiheuttama kuin omien kokemusten aiheuttama psykologinen ilmiö), miten naisen seksuaalisuus on vielä kahta tarkemmin vartioitu, kun siihen liittyy se lisääntyminen ja miehellä ei ole mitään keinoa tietää, onko hän lapsen isä, se fakta että miehiä saa kulttuurillisista ja muista syistä pelätä kun ne on isompia ja vahvempia ja ehkä eivät kunnioita jos käyttäytyy toisin... mistä seksuaalimoraali muodostuu, miksi se muuttuu niin hitaasti...

En sitten tiedä olisiko niistä seikkailuista ikinä tullut kirjoitettua sen enempää. En ole tehnyt edes taidetta (julki), kun tuntuu että kohderyhmä olisi niin väärä: joko aihepiiri shokeeraisi (sä sanoit penetraatio, höhöhö") ja/tai kohdeyleisö ei löytäisi sitä. Taivastelua ei jaksa. Lisäksi seksistä taiteen tekeminen tuntuu esimerkkien perusteella olevan äärimmäisen vaikea laji. Ehkä se on kokemuksena niin yksityinen että sen välittämisen yrittäminenkin tekee lopputuloksesta banaalin.

Saattaa olla että vielä joskus tulee hankkiuduttua yliopistolle. Voisihan sitä jättää postuumin teoksen. Pervoilut jätän jo nuoremmille, se on äklöö kun alan klubeilla just ne vanhukset jahtaa nuorta lihaa (joo joo ja en perustele, tämä on ihan makuasia tässä kohtaa). Vaikka aktiiviurani onkin ohi, lähdemateriaalia tuli kumminkin kerrytettyä kiitettävästi...