HUOM! Editoin tekstiä saatuani asioista vähän lisäinfoa, mm. Sosialistiliiton kampanjablogista. Heh. Ilta-Sanomat vaan on vähän näkyvämpi. Eikä rauha saisi olla puoluepoliittinen kysymys, niinkuin kai ei olekaan.
Kiasman miekkarit ovat Pysäyttäkää sota-verkoston organisoimia. Verkostossa on mukana useita eri kansalaisjärjestöjä. Hurina murehti, kuinka ei voinut kannattaa miekkarissa huudettuja Israel, murhaaja -huutoja jne. ja luvattoman vastamielenosoituksen tullessa vastaan porukka oli provosoitunut viskomaan vastapuolta kaikenlaisella käteen osuvalla. Pakko kyllä ihmetellä poliisin toimia: miksi luvaton hihhuliporukka päästettiin paikalle? On selvää että tunteet ovat pinnassa mielenosoittajilla, joista osa on menettänyt sukulaisiaan meneillään olevassa sodassa.
Pragmaatikkona ajattelen päämäärää ja varminta tapaa saavuttaa se. Varmin ei aina ole sama kuin nopein. Uskon että rauhanomaisilla teoilla pääsee parempaan lopputulokseen kuin provosoimalla. Isommalla massalla on enemmän painoarvoa kuin pienellä ja rääväsuisella. Jos haluaa yleisen mielipiteen puolelleen, kannattaa toimia täyspäisesti, edes näyttää siltä. Se osa suomalaisista, jotka jo ovat ennakkoluuloisia, saavat riehumisesta lisää vettä myllyynsä. Täytyy yrittää houkutella määrällisesti paljon omia, maltillisia kavereita mukaan mielenosoitukseen ja yrittää huuta rauhanomaisempia iskulauseita. Jos ensi maanantain miekkari on samanlainen, täytyy miettiä aktivismin suuntaamista muihin keinoihin. Olen nähnyt täällä hyviä, sovellettavia mielenilmaisun tapoja. Naiset mustissa voisi myös olla hyvä, jos heillä on toimintaa Helsingissä.
Miten demokratian pitäisi suhtautua sen sisällä syntyviin epädemokraattisiin liikkeisiin? Lebanese Political Journal -blogissa yksi kirjoittajista analysoi Hizbollahin asemaa Libanonin sisällä. Liikkeen kannatus on noussut sodan myötä 85%:iin jonkun gallupin mukaan. Mutta kyllähän mekin syyskuun yhdennentoista aikoihin sanoimme olevamme kaikki newyorkilaisia.
Minä olen radikalisoitumassa tai aktivoitumassa nyt iän myötä, osaksi siksi että aiemmin elämäntilanteeni esti sen, osaksi siksi, että olen alkanut vähitellen löytää keinoja. Mietin aivan samoja asioita kuin Hurina. Vanhenemisen hyvä puoli on se, että potentiaalisesti tolkkua on enemmän. Tarkoitan tolkulla sitä, että maltan harkita tekojani niiden pidemmän tähtäimen seurauksien kautta (nuorempana olisin ollut liian kiihkeä) ja ylipäätään toleranssi erilaisuuden suhteen on kasvanut, kun maailma ei enää ole niin mustavalkoinen kuin nuoremmiten (ilmeisen todettu fakta jossain psykologiassa tms.).
Demokratian ja kaiken ryhmädynamiikan ydin ja vaikeus on erilaisuuden sietämisessä. Demokratia on väistämättä hidas ja kompromissien täyttämä tapa muuttaa maailmaa. Muut vaihtoehdot ovat kuitenkin vielä huonompia.
Uskonnollinen kiihkoilu tuntuu olevan aikamoinen ongelmien lähde.
Ehkä suomalaisten keskenjäänyt kehitys kansalaisiksi näkyy mielenosoituksissakin? Suurin osa ei niihin mene, koska asia ei minulle kuulu. Yhteiset asiat ovat kuitenkin liian tärkeitä jätettäväksi poliitikoille.
Pariisin miekkareissa huudettiin "Tulitauko nyt" ja "Libanon - selviää! Israel - häviää!" Huudoissa ei yllytetty väkivaltaan. Omissa kylteissään ihmisillä oli sitten muutakin. "Maailman ykkösterroristi" (kuva Bushista), "Hei Bush, Lähi-Idän joukkotuhoaseet on löydetty, ne on Israelissa", "Lopettakaa murhaaminen herra Olmert" "Näpit irti Libanonista", "Foutez-moi la paix" tai "antakaa minun elää" ja seetrin kuva, ym. Parinsadan erikokoisen Libanonin lipun lisäksi näkyi yksi Palestiinan lippu ja muutama Hizbollahin keltainen viiri. Libanon on monikulttuurinen maa: samassa miekkarissa oli niin shiiaäitejä lapsineen kuin Marais'n kaupunginosan homopoikia. Puhumattakaan tyylikkäistä Libanonilaista liikemiehistä ja trendinuorista. Laittaisin valokuvia, mutta iPhoto ei jaksa aueta, joten en just nyt voi purkaa kameraa.
Täällä kyllä puututaan pöljäilyyn, buuataan idiooteille. Myöhemmin illalla olin ulkoilmaelokuvissa katsomassa Bressonin Au hasard Balthazar-elokuvaa. Joku valopää siellä mölisi ja kommentoi kovaan ääneen elokuvan tapahtumia (Bressonin tyyli on hyvin vähäeleinen, niinkuin Kaurismäellä, ja usein hänen elokuvissaan viattomat kärsivät jalosti. Niin tässäkin. Mikä siis voi näyttää tahattoman hassulta.) ja alkoi myöhemmin huutaa "Israel Assassin" muka hyvänä tsoukkina. Muutaman huudon jälkeen koko nurtsi buuasi tuota yhtä pöllöä vaikenemaan: "Mene kotiin hoitamaan itseäsi!" "Pää kiinni jos et tajua!". Suomalaiset olisivat varmaan tyytyneet mulkoilemaan toisiaan ja tuhahtelemaan mukamas merkitsevän paheksuvasti. Ihan niinkuin semmoinen mitään muuttaisi. Pitää PUUTTUA, puolustaa ratikassa sitä somalilasta jolle spurgu vittuilee, mennä väliin kun naista raahataan raiskattavaksi Kaisaniemen puistossa, soitettava poliisit kun naapurin pariskunta tappelee toisiaan hengiltä, käännettävä katuojassa naamallaan makaava mies kyljelleen.
Maailma pelastuu yksi ihminen kerrallaan: yhtä kerrallaan on autettava ja yhden tekoihin voi vaikuttaa, nimittäin omiinsa.
Kommentit