Olin vihdoin New Yorkissa. Asustelin jonkun tuttuni luona. Olin juuri tullut ja aivan tohkeissani. Ihmettelin kun ei ollut jetlag-väsymystä. Huomasin että nettituttuni Talking_animal asuu samassa talossa. Mietin että varmaan pitäisi soittaa ensin tms. mutta ajattelin että what the heck, ei se varmaan ees oo kotona keskellä päivää. Kapusin ylimpään kerrokseen jossa T_a asuu ja soitin ovikelloa. T_a tuli avaamaan ja hänen luonaan oli juuri hyvät bileet menossa. T_a esitteli asuntoa: siellä oli valtava terassi täynnä vihreitä kasveja. Monet ympärillä olevat talot olivat tätä kuusikerroksista korkeampia ja blokkasivat horisontin, mutta näkymät olivat silti ilmavat ja hyvät, sillä naapuritalot eivät olleet liian lähellä. Talo oli sellaista ruskeanharmaata tiiltä, brownstonea?

Lähdimme kävelylle, porukka vähän hajaantui. Juttelimme, tutustuimme. Hän puhuikin suomea, takellellen mutta kuitenkin. Päädyimme likistelemään nurmikolle. Olinkin unohtanut miten turvalliselta se tuntuu kun joku pitää oikein lujasti ja rauhallisesti kiinni. Ja että seisoo, mutta sille ei tarvitse tehdä mitään, ei ole mitään kiirettä. 

Aivan mainio uni, heräsin puoli seitsemältä niin riemuissani etten enää saanut unta.

Olen lähiajat aika kiireinen, en varmaan ehdi tänne paljoakaan ja sähköpostit on olleet hunningolla jo jonnii aikaa. Pahoitteluni.