Löysin hyllystäni keittokirjan Celia Brooks Brown: Uusi kasviskeittiö, jonka olen ostanut jossain vaiheessa ja autuaasti unohtanut. Kirjan verran kokeilemattomia ohjeita, mmm! Olin kasvissyöjä 18 vuotta, enkä vieläkään ole katsonut tarpeelliseksi opetella kokkaamaan lihaa.

Tällä kertaa testissä on ennenkokematon vääntö linssikeitosta. Linssikeitto, aina hyvää?


Ohje:

150 g vihreitä tai ruskeita linssejä
1 l kasvislientä
1 sipuli silputtuna
2 iso valkosipulinkynttä silputtuna
2 tl juustokuminajauhetta (siis jeeraa)
2,5 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tummaa soijakastiketta
4 pientä kourallista ruukkupinaattia (n. 50 g)
suolaa ja pippuria

Huuhdo linssit, pane isoon kattilaan ja lisää sen verran vettä että peittyvät. Keitä 10 min. ja lisää loput ainekset pinaattia lukuunottamatta. Kypsennä hiljaisella tulella noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat pehmenneet.

Annostele neljään lämmitettyyn kulhoon pieni kourallinen pinaattia ja ammenna päälle kuumaa keittoa. Kuumuus saa pinaatin kurtistumaan. Tarjoile keiton kanssa kuumaa naan- tai  pitaleipää.

Tuunaus:

Linssit olivat ranskanjäänteenä hienonmakuisia "lentils de Puy". Parhaimmillaan sittenkin muhennoksena, jossa maku pääsee oikeuksiinsa. Olin aikoinaan luomukaupassa töissä, sieltä on jäänyt fiksaatio aitoon käymisteitse valmistettuun suolattomaan soijaan, soyu tai shoyu. Ilmojen lämmettyä kaikenlaiset vatsapöpöt ovat kiusana. Koska pinaatit olivat tuontitavaraa, en uskonut niiden 100% puhtauteen. Nakkasin mokomat kuuman keiton sekaan, jotta mahd pöpöt kuolisivat. En tosin kiehauttanut, kompromissi.

Tuomio:

Ohjeessa kehotettiin käyttämään kookosmaidon sijasta 100 g kookostiivistettä liuotettuna 1,5 desiin vettä - olisikohan siinä ollut vahvempi kookoksen maku? Sitä jäin kaipaamaan. Saattaapa olla, että lisään soppaan sen pakollisen yhden chilin. Ja ensi kerralla teen sopan vihreisiin linsseihin.  Mutta juu, kyllä tätä tulee tehtyä toistekin.