Huomasin aamusta kalenterista, että olin varannut tällekin viikonlopulle töitä kolmelle päivälle. Syys-lokakuun vaihde oli niin kiireinen, että nyt tuntuu lomailulta kun suunnilleen tekee vain kolmea duunia kerrallaan. Päätin sit pitää tänään vapaapäivän. Kävin kavereiden kanssa lounaalla, Akateemisessa ja sitten elämäni ensimmäistä kertaa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Olen puolitietoisesti vältellyt sitä paikkaa, kun sinne on niin kalliit liputkin. Mutta ei voi mitään, minusta taisi nyt tulla käyttäjä. Ei ole ollut penniäkään rahaa aikoihin, edes käydä uimassa. Niska oli aivan jumissa viikonlopun työputkesta. Lisäksi virusangiina yrittää, se sama mikä kesäkuussa. Pitäisiköhän leikkauttaa kitarisat.

Ensimmäinen sukellus altaan päästä oli aivan, no, orgastinen. En tajua miten saatan viihtyä niin hyvin vedessä. Uiminen on tosiaan ottanut sanonkomäminkä paikan mun elämässä ja hyvä niin. En kaipaa huonoa seksiä yhtään ja hyvä edellyttäisi tunteita kumppania kohtaan. Allas oli kaunis ja jotenkin jännästi valaistu. Vesi näytti erikoisen kirkkaalta. Ja sitä oli 50 m pitkästi ja kaksi metriä syvästi. Katossa oli rannut, auttaa pysymään kaistalla kun ui selkää. Ihmisiä ei ollut liikaa. Allas näytti pidemmältä kuin Stadikalla, mutta uidessa tunsi että samanmittainen se oli. Näköharha. En uskaltanut uida kuin 500 m, kun taudin takia puristi vähän sydämestä. Saunat kruunasivat reissun. Lihaskipu ja kurkun turvotus jäivät kertakaikkiaan sille tielleen. Lisäksi sain reilusti ideoita reissulla, ajatus kulki. Kysäisin kahdelta kaverilta, josko olivat jo poksahtaneet ja toiselle oli tullut poika, toiselle tyttö.   

Lisäksi olin ajatellut käydä elokuvissa ja valaistulla Lintsillä, mutta pesinkin pyykkiä ja katsoin telkkaria. Ainoa päivä, jolloin olen todella kironnut internettiä, oli kun katsoin Mullan alla -sarjan nettisivuja (etsin kuvaa Fisherien talosta) ja sain sattumalta tietää miten sarja päättyy. En olisi MISSÄÄN NIMESSÄ halunnut tietää, mutta siellä ei ollut mitään spoilausvaroitusta! Sarja on parasta mitä tv:stä on tullut ehkä koskaan ja nimen omaan tunnin viikkoannoksiin jaoteltuna.

Itse asiassa en nyt halua kirjoittaa enempää, tietokoneen käyttäminen tuntuu työltä. Sain tänään syvennettäviä ajatuksia lähiaikojen tarpeeksi, täytynee alkaa pitää lomaa useamminkin!