Robert Fisk on kirjoittanut yhden parhaista kirjoista Libanonin sodasta, Pity the Nation. En haluaisi kutsua sotaa sisällissodaksi, sillä vaikka sotaan osallistui useita eri ryhmittymiä Libanonista ja se käytiin Libanonin maaperällä, siihen osallistui niin monta ulkopuolista armeijaa, ettei se aivan sisällissodastakaan käy. On valitettavan helppoa nähdä, miten kätevää Israelille, Syyrialle, Iranille ja kahden viimeisen rahoittamalle ja aseistamalle Hizbollahille on selvittää välinsä muualla kuin omalla maaperällä. Palestiinalaiskysymys on vielä asia erikseen.

Fisk oli/on englantilaisen Independent-lehden reportteri, joka asuu edelleen Libanonissa.  Nyt hänellä on tällaista kerrottavaa: Beirut awaits

Rauha Libanoniin saatiin 1992 sodan jatkuttua vuodesta 1975. Lopussa sota oli lähestulkoon kaikkien sotaa kaikkia vastaan, liittoumat olivat vaihtuneet niin moneen kertaan. Sodan jälkeen julistettiin yleinen armahdus sotarikoksista. Seikka, joka on kyllä aika vaikea niellä, kun muistelee esimerkiksi Sabran ja Shatilan verilöylyä 1982. Kiinnostuneet löytävät lisätietoa Wikipediasta ja vielä kiinnostuneemmat voivat katsoa saksalaisen dokumentin Massaker, jossa verilöylyn toteuttajat kerovat toimistaan noina muutamana päivänä, jolloin PLO:n joukot olivat sopimuksen mukaisesti vetäytyneet ja leireillä oli jäljellä enää siviilejä.

Ulkovaltojen puuttuminen ei ainakaan vahvista Libanonin horjuvaa demokratiaa - lähestulkoon ainoaa sellaista arabimaissa! Siviilien ja infrastruktuurin tuhoaminen kaukana Hizbollahin kannattajien alueista lisää katkeruutta. Syyria on mielissään kun Libanonia tungetaan taas sen epädemokraattiseen syliin monessakin mielessä - se hyötyy tämänhetkisestä tilanteesta taloudellisesti, poliittisesti ja strategisesti. Syyrian joukot lähtivät rauhansopimuksen vastaisesti vasta viime keväänä entisen pääministerin Rafik Haririn murhan aiheuttaman painostuksen jälkeen. YK asetti tutkijaryhmän selvittämään Haririn murhaa, mutta raportin tulokset jäivät laihoiksi. Neuvotteluja Hizbollahin riisumiseksi aseista on kyllä käyty, mutta HA:n päätukijan Syyrian joukkojen vetäytymisestä on vasta kahdeksan kuukautta! Libanonin hallitus ei voi lähettää joukkojaan yksiselitteisesti Hizbollahin kimppuun, koska vaarana on että armeija hajoaa. Osa siitäkin on shiioja, kuten Hizbollahin kannattajat.

Hizbollah on lähestulkoon valtio valtiossa. Libanon on sodan runtelema maa ja HA on kasvattanut kannatustaan järjestämällä tukialueillaan kouluja, terveydenhuoltoa jne. Vaaleissa se sai edustajiaan parlamenttiin ja kaksi ministeriä, missä Libanonin muilla poliitikoilla on ollut hammasten kiristelemistä, koska järjestön tavoitteet ovat avoimen epädemokraattisia. Hetkinen, kuulostaapa tutulta - aivan Euroopan 30-luvulta! Hitlerin Saksassahan kaikilla oli töitä ja Mussolinin Italiassa junat kulkivat ajallaan. Ja molemmat pääsivät valtaan vapailla vaaleilla. Kannattaa pitää se mielessä, ennenkuin niputtaa viimeisimmät vaiheet osastoon "siellä ne rättipäät taas tappelee, se on niiden luonto".

Ehkä minun pitäisi avata näille asioille oma bloginsa. Tai miksi - eihän tämä ole mikään erillinen osa todellisuutta.