Täällä ollaan. Tolkuton lento, sain palkan vasta vika päivä eikä 15. kuten piti. Viime tingan lippu. Tuli kalliiksi eikä ollut edes suora lento, ne oli kaikki täynnä. Viime viikkojen väsymys lyö yli, olisi pitänyt antaa periksi ja nukkua päiväunet.

Väsyneenä murehdituttaa raha-asiat ja muut, vaikka kaikki on ihan hyvin. Menoja on mutta myös laskuttamattomia tuloja. Ja lähes kaikki "rahatyöt" tehty, aika keskittyä omiin hommiin ja pistää ne kenties poikimaan.

Vuokralaiseni, nuori ranskalainen tyttö, heittäytyi aivan itkuiseksi lähtöpäivänäni. Ihmekös tuo: asui ensimmäistä kertaa yksin, varmaan ensimmäistä kertaa yksi ulkomailla, puhelimensa ei jostain syystä toiminut, kieli outo eikä tuttuja... koulu alkaa vasta neljän päivän päästä, sitä murehti. Minä en tiennyt mitä sanoa, itsellä ei koskaan ole ollut älliä tai mielikuvitusta pelätä mitään, lentokoneiden putoamista, tulevaisuutta tai juuri mitään abstraktia. Pelko osuu kohdalle vasta kun tulee nyrkkiä naamaan. Annoin kavereideni yhteystietoja ja olin muutenkin ystävällinen, käytännöllinen ja järkevä minkä väsymykseltä ja kiireeltä ehdin.

Pakkasin tolkuttomalla kiireellä eikä mukaan mahtunut kaikkea mitä olisi tarvinnut. Just työvälineitä kaipais, ja näköjään ois saanut ottaa niitä lämpimimpiäkin vaatteita. No, teen listaa ja tuon loput helmikuun visiitillä.

Nyt vasta tajuan miten väsynyt olen ollut. Olen ihmetellyt kun muisti pätkii - yleensä olen tosi skarppi. En esim. ole koko elämäni aikana kertaakaan hukannut avaimia.  Nyt tein kolme muistilappua vikonlopun aikana ja hukkasin niistä jokaisen. Ei ole löytynyt vieläkään. Ja muuta vastaavaa. Asiat kävi mielessä, meni jos ei heti kirjannut ja kirjaamiset, ne unohtui. Just sitä klassista että unohtaa kesken kaiken mitä oli tekemässä. No, nyt teen uutta listaa helmikuulle.

Vielä ei melkeen hajuakaan mitä omia hommia alan tekemään. Ensin viimeinen tilaustyö alta pois. Hyvä niin, pääsee heti työhön kiinni sopeutumisen sivussa.