Oon kipiä. Kuume nousi tiistaina Tampereella. Tapasin Ylimalkaa, en ollut erityisen tyytyväinen omaan suoritukseeni taudin takia, mutta -t oli vallan hauskaa seuraa!!!

Kävelin kultakaupan ohi ja kiinnitin huomiota 70-luvun seinäkelloihin. Sitten vasta muistin että sehän oli se kauppa, josta ostettiin kihlat exän kanssa, ja odotin että sattuu. Mutta ei tuntunutkaan miltään. Sielussa on arpi siinä kohti, mutta se ei ole arka enää. Erivärinen kohta vaan. Normaalit aikuisten väliset erothan ovat sellaisia, että menee huonosti, asialle yritetään tehdä jotain, menee huonommin, koitetaan taas, ei toimi, erotaan. Asiaan siis osaa varautua. No, meidän eromme ei mennyt niin.
Epähuomiossa sanoin että erosta on kolme ja puoli vuotta, Naistenpäivänä 2004 minut jätettiin puhelimessa. Minua korjattiin: reilut kaksi vuotta siitä vasta on. Taidan olla yli.

Flunssassa sitä kaipaa rakkautta ja hellyyttä ja kokee ymmärrystä  ja liikutusta koko maailmaa kohtaa. Lihaksiin sattui niin että iltapäivällä oli pakko uskaltautua ulos kylmään kävelylle. Hesarin ylittävällä sillalla pysähdyin katsomaan sitä entistä koulu- tai virastorakennusta, josta nyt tehdään asuntoja. Mietin että mitenhän meinaavat ratkaista ikkunaongelman, rakennus on aika syvä ja asunnoista tulee pimeitä. Muistin yhtäkkiä, että siinä samassa kuussahan kaksi vuotta sitten minulla epäiltiin rintasyöpää. Aikaa kuvauksiin joutui odottamaan jonkun viikon ja tuloksia toisen mokoman. Oli pakko ottaa kaiteesta kiinni. Miten ikinä olen selvinnyt siitä silloin!  

Taudin takia jää väliin kahden päivän työkeikka. Kuun lopussa on n. 300 € vähemmän rahaa. Perjantaina on se "kehitys"keskustelu, sieltä ei voi olla poissa. Ensi viikoksi on pakko parantua. Ja huomenna tehdä muita töitä tai muuten.

Kyllä se palkallinen sairausloma olisi kova juttu. Jos liityn osuuskuntaan, maksaako se mulle sitä? Varmaan jos meillä on rahaa. Tai jos on olemassa sellainen vakuutus. Hm. Työnantaja/yritykselle saattaa ollakin. Jos muut jäsenetkin haluaisi että otetaan semmoinen.