Nukuin neljä tuntia sohvalla tänään. Herättyä tuntui, että ehkä flunssan käännekohta oli siinä. Olen taas kokeillut kaikenlaisia kommervenkkejä, en sillä että uskoisin että ne auttavat, vaan lähinnä turhautuneesta pitkästyneisyydestä. Flunssa taitaa olla yhtä parantumaton kuin krapula. Vippaskonstit ei auta. Lääkittynä kestää kaksi viikkoa ja ilman lääkkeitä 14 päivää. No joo.

Eufemian blogissa oli linkki hassuun juutuubivideoon ja siitä tuli mieleeni että luin taas kuuluisasta "jostain", laajemmasta artikkelista varmaan, murusen joka jäi mieleeni. Että piakkoin popkulttuurimme ei olekaan enää hollywoodia vaan Aasiaa. Thänk gaad, johan tuo Aristoteles Hollywoodissa kyllästyttikin. Jopa manga on mielestäni pieni hinta siitä että saadaan jotain muuta tilalle... en erityisemmin pidä amerikkalaisen viihteen arvoaivopesusta. Tai siis niistä arvoista. Tai siis lähinnä siitä että vaihtoehtoja on niin vähän. Minusta on mielenkiintoista, jos loputtoman yksilöllisyysuskon ja vaihtoehdottoman kaupallisen arvomaailman oheen saadaan edes jonkin verran muutakin ajattelumallia. Japanilaisessa viihteessäkin on aika eri arvot. Jotkut lasten animet ovat suorastaan loistavia siinä miten niissä kuvataan yksilöä osana yhteisöään, ihmisen ja luonnon suhdetta... tarinat eivät noudata kolminäytöksisen draaman rakennetta palikkamaisesti, kuinka helpottavaa. Ihminen on osa jotain (suurempaa), eikä oman onnensa seppä. Maailmaa ei useimmiten näytetä niin mustavalkoisena kuin amerikkalaisessa viihteessä, koska koko arvomaailma, josta japanilainen kulttuuri, viihdekin, kumpuaa, on täysin erilainen. Puhun Japanista, koska luulen että heidän viihteensä on se joka meidät tulee ensinnä ottamaan myräkällä. Heidän viihdeteollisuutensa on pidemmälle kehittynyt kuin muiden Aasian maiden tällä hetkellä. Bollywood-filmit kun eivät sitten lyöneetkään lännessä läpi, jäivät liian eksoottisiksi.

Toki japsiviihteessä on paljon länkkärille käsittämätöntäkin. Kun kulttuuri ei pohjaudu kristillisiin arvoihin, suhtautuminen ruumiin nautintoihin on meille... erilaista. (Yksi päivä eläydyin joutessani miettimään että sama juttuhan se oli Antiikin Roomassakin, on vaikea ymmärtää nykylähtökohdista heidän maailmaansa ja moraaliaan. Niin aina. Kiehtovaa yrittää kumminkiin.) Ja Japanillakin on väkivaltainen historiansa, vaikka maa nykyään onkin väkivaltatilastoissaan nätimmästä päästä. Viihteessä se näkyy, joskus mietin, onko ultraväkivaltainen viihde ja p*rno varaventtiili.

Mutta että. Erilaista luvassa.