Nämä ihmissuhteet ovat paljon vaikeampia kuin duuni.

Kyllä se eka riita saatiin aikaan. Eihän joulu muuten olisi ollut joulu. Itse aiheutin. Syytä ei ollut. Joskus joulupäivänä vaan alkoi jo ahdistaa ja tapanina, nälkäisenä ja väsyneenä kimmastuin. Ja sitten se sovittiin.

Tapahtui muutakin. Tein oharit. Ei siitä sen enempää.

Pelkään hylätyksi tulemista sen verran hysteerisesti että terapeutti saa ensi viikolla puhelun. Kunhan palaa lomilta. Se osaa kysyä oikeita kysymyksiä. Tähän hallitsemattomaan käytökseen pitää saada joku tolkku. Sillä tolkun ihminen minä muistaakseni olin, entisessä itsellisessä elämässäni. Ja sitä ennen suhteessa. Jossain määrin tolkullinen. Loppua kohti enenevässä määrin.

Pelottavaa kun ei hallitse itseään. Miksi, esimerkiksi, ei voi vaan olla onnellinen? Ihmisissä voisi olla huoltokirja mukana. Takuukorjaukset. Vaihdetut osat. Toistuvasti ilmenevät viat. Ja mikä on korjattu kitin sijaan purkalla.

Pelkään, että se pitää mua hysteerisenä hulluna, eikä halua olla mun kaa, joten käyttäydyn kuin hullu hysteerikko. Hei en mä oikeesti oo tällanen. Jep.

Kyllähän se tasapaino tietysti järkkyy, kun yhdestä tuleekin kaksi, ja uuden ryhdin löytäminen ottaa aikansa.