Aina tämä asettuminen kestää! Suomessa viisi päivää, minuuttiaikataulu, eniten tympäisee ettei edes ehtinyt /jaksanut kavereita nähdä. Voi kakkapelletti!

Täällä heti ihme väsymys, no se on nyt nukuttu pois. Sitten heti huoli: saako taas työstä kiinni? No, sähköpostiin vastaamista riitti kahdeksi päiväksi, se hoiti palauttamisen ruotuun. Nyt on taas keskittymiskyky, ja murhe: on VAIN kahdeksan kuukautta. Tarkistin Suomessa syksyn työlistani ja en mitenkään voi jäädä tänne. Siispä oleilullani on selkeä loppu. Aika on rajallinen! Äääk! Nyt ei parane jäädä bussin alle eikä saada lintuinfluenssaa. Muuten ei kerkeä minnekään. Toimiikohan tiputaudin kanssa sama kuin yleensä flunssassa: sitä sairastuu vasta kun kerkeää? Pitänee pysyä kiireisenä.

Kalenteriin merkitty myös kavereiden vierailuja. Mukavaa. Vaikka vahdin aikaani mustasukkaisesti - minullahan on VAIN kahdeksan kuukautta! - ja olen sanonut kaikille että heitän heidät aamulla ulos, yksin museoihin.

Olin ajatellut että tänne tultuani lukisin ja kävisin pitkillä kävelyillä ja halvoissa päiväelokuvissa, niinkuin viime kerralla (vai oliko se sitä edellisellä), vaan kun ei malta. Häivyn tästä piirtämään taas, niin!