Olen iso ja äänekäs ja juntti ja tökerö. Nauran liian kovaa ja riitelen. Minulla on liikaa mielipiteitä ja lauon ne ääneen ja oletan että muut tekevät samoin. Arvailemaan en ryhdy. En jaksa kuunnella lauseita loppuun vaan keskeytän ja täydennän ne että päästään asiassa eteenpäin. Jyrään ja olen pelottava ja kritisoin koko ajan. (Mutta onhan eroa sillä puuttuuko tekemisiin vai persoonaan. Tekoihin ihminen voi halutessaan vaikuttaa.) Joo joo olen huonostikasvatettu ja en hienotunteinen. En huomaa ja olen itsekäs, mut hei, kukapa ei. Huono itsetunto ja iso ego samassa persoonassa. Ihan varmasti. Kaikki ärsyttää. En nyt ole ihan kaikesta samaa mieltä.

Silti haluan hellyyttä ja rakkautta. Mutta rakkaus, se pitääkin kuulemma ansaita. Tuosta en ole ollenkaan samaa mieltä ja kokoonnun samanmielisten seurassa keskustellakseni asiasta. Niin tyhmä en ole, että luulisin että peruspersoonani tästä muuttuisi. On minulla hyviäkin puolia. Ja oikeus olla olemassa (sekin on joskus ollut itselle epäselvää tämän elämän aikana).

Samanmieliset arvostavat terävyyttäni. Ja ei tätä pakkausta taida kyllä ilman saada.