Syön ihanaa suklaatia. Fazerin thin dark ei ole näemmä ollenkaan hassumpaa! Juuri äskön söin herkkuluksusjäätelösorbettia, vadelmajäätelön ja mustaherukkasorbetin makuista, tai toisinpäin. Se sorbetti oli hyvää, ei yhtään liian sokerista, ja se jäätelö oli pahaa tai no yhdentekevää, mutta sitä oli hyvä olla siinä muistuttamassa ettei elämä voi olla vaan vadelmasorbettia, ei totisesti. Mulla taisi olla joku syy juhlia, mikähän se oli... ai niin! Tänään oli opinnäytetyön väliseminaari. Olin epäilyksiä täynnä, se kuulunee asiaan. Aihe tuli minulle viime joulukuussa ilmestyksenomaisesti, ja olen itse siihen aivan rakastunut. Mutta jäyti epäilys että onko se liian laaja / liian suppea / onko koko kysymyksenasetteluni väärä. Jännitin ihan sikana. En ole jännittäjätyyppiä, joten se vasta oli outoa. Mutta hyvin se meni, kehuja ja työtarjouksia (!!) sateli esittelyni päälle. Olin, ja olen, aivan ällikällä lyöty. Ja aivan pikkuisen lähempänä valmistumista, sittenkin. En enää uskonut siihen itse ollenkaan ja pystyin elämään asian kanssa. Mutta nyt näyttää että yritän suoriutua hommasta vähän itseltänikin salaa! Sitäpaitsi, en ole edes vuosikurssini viimeinen! Laskettu opiskeluaikamme oli 2,5 vuotta, seitsemättä mennään. Toki olen ollut poissaolevana välillä, mutta nämä ovat sentään työelämässä oleville aikuisille räätälöityjä opintoja.

Olisi tarjottu työkeikkaan Afrikkaan lyhyellä varoitusajalla. En mennyt. Se olisi merkinnyt mm. opintojen viivästymistä. Jotain on muuttunut.

Kevään ainoa ruotsin tentti järjestetään silti juuri sinä viikonloppuna kun minä olen toisella puolella maailmaa luennoimassa erikoisalastani.