Olen oppinut uuden nautinnon, jossa on mukana ripaus synnillisyyttä: aamukahvi ja -tupakka. Klassikko-osastoa. Joka aamu ei suinkaan tee mieli. Todiste: tuo talven hurmaantumisen kohteen tammikuussa unohtama tupakkiaski on vasta puolessa ja siitä on sentään tarjottu meidän työhuoneen vakiröksääjillekin.  

Mutta asiaan. Noin kerran kuussa tekee mieli tupangia. Nyt se hinku iski aamulla. Tämä oli uutta. Aamulla ois vielä ollut uni silmässä mutta stressi ei anna nukkua (neljä deadlinea, rahahuolia ja matkasuunnittelua samaan aikaan). Keitin kahvia ja siinä pannun porinaa odotellessa tuli körssi mieleen. Ei muuta kuin tupakaksi. Ja nyt näin sen mistä olen artiikkeleissa lukenut: kun olet väsynyt, se piristää, kun olet hermostunut, se rauhoittaa. Kumpaakin, yksi ainoa korsi. Nyt on pää kirkas ja rauhallinen. Aikamoista.

Mutta tuo kostautuu sitten kun menee altaaseen. Sukeltaessa pitempään keuhkoista löytyy limaa, jota ei tiennyt siellä olevankaan. Ja yäk, nyt haisee näköjään sormet tupakille.

Tuo aski ei lopu ikinä. Varmaan mulla on sen jämät vielä joulunakin, ellen järjestä jatkoja. Meneeköhän tupakka vanhaksi?

Täggään tämän pöydän antimiin, joka voisi ennemminkin olla vaikkapa Suun huvitukset.