Asuin vielä vanhempieni kotona, vaikka talo ei näyttänytkään tutulta.  Heräsin ja nousin aamulla ja huomasin että lattia oli täynnä verisiä ruiskuja, ne vain rasahtelivat rikki jalkojeni alla. Olin vihainen ja järkyttynyt kun en ollut herännyt vaikka jotkut vieraat ihmiset olivat mellastaneet samassa huoneessa jossa nukuin, käyttäneet huumeita ja kaikkea. Menin olohuoneeseen ja siellä ne olivat, katsoivat telkkaria ja nauroivat: lauma lapsia. Katulapsia, likaisia, kovan näköisiä mutta myös väsyneen, kovia kokeneen. En voinut olla heille vihainen vaikka ensin yritin. En oikein muista mitä sitten tapahtui, toruin lapsia, tiesin että se on aika turhaa koska he olivat heroinisteja ja niin kovia kokeneita ettei yhdet torut siinä mitään muuta, mutta lopuksi halasin heistä jokaista ja taisivat ehtiä pakoon ennen poliisin tuloa.