Oon taas pakannut iPodin laturin johdon alas ruumaan. Kohta loppuu Goldfrapp.

Viikossa sitä jää jo koukkuun jetlagiin(kin). Torkahtelen sinne tänne ja olen vuoroin huonotuulinen, vuoroin hysteerisen riemukas/kiimainen. Toinen sekava viikko tai puolitoista on luvassa Suomessa, ja sen lisäksi se ainainen, minkä takia ei pitäisi matkustaa: ei Helsinki millään riitä. Vituttaa jo valmiiksi, siinäpä hyvä asenne.

Jetlag ei ole vain väsymystä, vaan tajunnan jatkuva hämärrystila. Onnistuin hukkautumaan ruutukaavakaupungissa kaksi kertaa saman päivän aikana! Aivan kummallisia on taas tullut tehtyä ja puhuttua. Luovaa kyllä. Kotona vaan odottaa liikaa ei-niin-luovia töitä.

Mikä mukavinta, matkasta jäi kinttaaseen mahdollinen luovuttaja. Se näyttää vähän nuorelta jeanpaulbelmondolta, vatsakkaita kavereita ei nyt ollut tarjolla. Jollei muuta, niin uusi konffarakastaja (ja jälleen kerran termin tarjoaa my typo!). Pitänee suunnata Pariisiin tai New Yorkiin ovulaation koittaessa. Tai jos nyt ei matkustais vähään aikaan, kun menee elämä ihan sekaisin. Muutama asia pitää kuitenkin hoitaa kuntoon sitä ennen.

Kun pääsen Helsinkiin, saattaa olla että vaihdan vaatteet. Mutta varsinkin, jos sitten on vielä valoisaa, valun Fannyn mukaville sohville säälimään ihmisparkaa ja yrittämään tajuta olinpaikan ja -ajan. Haluan rakkautta ja hellyyttä! Tai siis, haluan perheen... mutta kyllä ryhmäseksikin kelpaa.